TURVALLISUUS

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen on julkisen vallan perustehtäviä myös liberaalissa yhteiskunnassa. Turvallisuus ja vapaus eivät ole keskenään periaatteellisessa ristiriidassa. Molemmat perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kenelläkään ei ole oikeutta loukata muille kuuluvia oikeuksia niin kauan kuin nämä noudattavat samaa periaatetta.

Käytännössä turvallisuutta on kuitenkin monesti pyritty lisäämään rajoittamalla ihmisten vapautta tarpeettomastikin. Siksi oikeuslaitoksen, poliisin ja puolustusvoimien toimivaltuudet on määriteltävä huolellisesti.

Yhteiskunnan sisäinen turvallisuus perustuu oikeudenmukaiseksi koettuun lainsäädäntöön ja oikeuslaitokseen. Mikäli lait tuntuvat turhilta tai epäoikeudenmukaisilta, niiden rikkominen koetaan lähestulkoon sallituksi. Lakien ja niitä tulkitsevan oikeuslaitoksen kyky puolustaa kansalaisten fyysistä koskemattomuutta ja omaisuuden suojaa on äärimmäisen tärkeää.

Lakien ja asetusten määrää on pyrittävä selvästi rajoittamaan, jotta niiden ohjaamien pelisääntöjen hahmottaminen olisi mahdollista myös niille, joilla ei ole oikeustieteellistä koulutusta. Tuomioistuinten tulee valvoa, etteivät lait rajoita yksilöille perustuslaissa turvattua vapautta.

POLIISI

Sisäisen turvallisuuden vartijana toimii lähinnä poliisi, joka huolehtii myös ennakoivasta rikosten torjunnasta sekä rikosten selvittelystä. Poliisille on taattava riittävät resurssit erityisesti rikosten selvittämiseen.

Poliisi ei saisi turhaan loukata yksilönvapautta tai yksityisyyttä. Aina kun poliisi rajoittaa kansalaisten vapautta on selvästi oltava osoitettavissa, että se tapahtuu rikoksen estämiseksi tai syyllisen rankaisemiseksi. Tällöin rajoitusten on kuitenkin oltava kohtuullisessa suhteessa uhkaan tai rikokseen.

Valvonta on viime vuosikymmeninä siirtynyt pitkälti vartiointiyrityksille. Liikenteen ja yleisen järjestyksen valvonnan tulee kuitenkin säilyä poliisilla.

PUOLUSTUSVOIMAT

Itsenäiset puolustusvoimat ovat Suomen ulkoisen turvallisuuden peruskallio myös tulevaisuudessa. Siitä riippumatta sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja on pohdittava ennakkoluulottomasti, ja Nato-optiot on pyrittävä säilyttämään siinäkin tapauksessa, että liittoutumattomuus osoittautuisi nykyolosuhteissa paremmaksi vaihtoehdoksi.

Mahdollinen Nato-jäsenyys tulisi viime kädessä ratkaista kansanäänestyksellä. Myös kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Puolustusvoimien valmiutta ympäristön ja kansalaisten hyvinvointia vaarantavien onnettomuuksien torjuntaan pitää lisätä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa tulee myös kouluttaa tähän.

Suomen sotilaallista valmiutta on kehitettävä niin, että se antaa hyvät valmiudet monikansalliseen kriisienhallintaan ja rauhankumppanuusyhteistyöhön.

Liberaalien tavoitteena on perustaa maanpuolustus kokonaan vapaaehtoisuuteen. Tämän vuoksi tulee selvittää, miten tähän päästään maanpuolustus turvaamalla. Nyt noin 40 prosenttia ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen, ja asiantuntijoiden mukaan osuus pienenee tulevaisuudessa.

Sama osuus ikäluokasta saataisiin palvelukseen vapaaehtoisestikin riittävällä päivärahalla. Palvelussitoumuksessa sitouduttaisiin olemaan palveluksen jälkeen reservissä kertausharjoituksineen suurin piirtein nykyiseen tapaan. Pienempi varusmiesmäärä voitaisiin kouluttaa tehokkaammin ja varustaa paremmin.