KANSALAISYHTEISKUNTA JA DEMOKRATIA

Yksilön asemaa suhteessa julkiseen valtaan on vahvistettava. Julkinen valta on olemassa yksilöä varten eikä yksilö julkista valtaa varten. Julkisen vallan roolina on olla ihmisten palvelija, ei holhooja. Lainsäädännön on oltava selkeää ja hyvää.

KANSANÄÄNESTYKSET

Kansanedustajien tehtävänä on edustaa kansalaisia, ei itseään. Jos kansanedustajien ja kansalaisten enemmistön kanta eroaa, silloin kansalaisten kannan tulee voittaa.

Erityisesti perustuslaeista, joilla säädellään mm. eduskunnan valtaa, tulisi päättää kansanäänestyksillä eikä eduskunnassa. Monissa maissa, kuten Sveitsissä, onkin tapana järjestää tärkeistä asioista kansanäänestys kansalaisten enemmistön mielipiteen selvittämiseksi. Suomessa tätä mahdollisuutta on käytetty harvoin. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, että tulos saattaisi olla hallituksen kannalta epämieluisa, äänestys jätetään mieluummin järjestämättä, vaikka juuri tällaisissa tapauksissa äänestys nimenomaan olisi tarpeen.

On säädettävä laki, joka velvoittaa hallituksen järjestämään kansanäänestyksen, mikäli riittävän suuri osa kansalaisista sitä vaatii. Äänestyksen tulosta on myös noudatettava.

LAKIEN PERUSTUSLAINMUKAISUUDEN VALVONTA

Säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta valvoo nyt vain eduskunnan perustuslakivaliokunta, eli käytännössä kansanedustajat valvovat itse itseään. Vaikka valiokunta katsoisikin uuden lain olevan perustuslain vastainen, se voidaan säätää silti. Tämä on kestämätön asetelma.

Eduskunnasta ja hallituksesta riippumattomien tuomioistuinten on voitava valvoa, että eduskunnan säätämät lait ovat perustuslain mukaisia.

SIIRTOÄÄNIVAALI

Nykyisessä vaalijärjestelmässä puolueet tekevät ehdokkaistaan vaalilistoja. Äänestäjän äänestäessä ehdokastaan ääni menee koko listan hyödyksi.

Koska äänestäjä ei voi vaikuttaa siihen, keitä muita ehdokkaita hänen suosikkiehdokkaansa listalla on, saattaa käydä niin, että hänen äänensä auttaakin epämieluisan ehdokkaan läpimenoa. Listavaalissa myös yksittäinen suosittu ehdokas voi vetää perässään eduskuntaan erittäin epäsuosittujakin ehdokkaita samalta listalta.

STV (Single Transferable Vote) eli siirtoäänivaali on vaalijärjestelmä, jossa puolueiden sijaan äänestäjä itse valitsee, kenelle hänen äänensä todella menee. STV:ssä äänestäjä voi asettaa useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen. Jos ensisijainen ehdokas ei tule valituksi, ääni lasketaan listan seuraavan ehdokkaan hyväksi. Jos tämäkään ei pääse läpi, menee ääni listan seuraavalle ja niin edelleen, kunnes joku tulee valituksi tai listalta loppuvat nimet.

Näin on mahdollista äänestää myös vähemmän tunnettuja ehdokkaita ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan. Vastaavasti, jos ehdokas saa ääniä enemmän kuin hän tarvitsee tullakseen valituksi, ylijäämäosa siirtyy äänestäjän seuraavaksi parhaana pitämälle ehdokkaalle jne. Niinpä äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi asettaa ehdokkaita aidosti paremmuusjärjestykseen. Tällainen järjestelmä on jo käytössä mm. Irlannissa ja osin Australiassa.

VAALIPIIRIT

Äänestäjällä on oltava valtakunnallisissa vaaleissa oikeus äänestää parhaana pitämäänsä ehdokasta. Nyt tämä ei ole mahdollista, jos paras ehdokas onkin ehdolla eri vaalipiirissä. Vaalipiirit rajoittavat turhaan äänestäjän vapautta valita, ja siksi ne tulee poistaa.

Siirtoäänivaalitapaa käytettäessä äänestäjä voi poimia listan kärkeen pienenkin paikkakunnan ehdokkaat ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan.

HALLINNOLLINEN JAKO

Läänit ovat nykyisellään turha byrokratiaa lisäävä väliporras, jonka tehtävät voidaan siirtää maakunnille, kunnille tai valtiolle.

KAKSIKIELISYYS

Suomi on kaksikielinen maa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen suomalaisen tulisi olla kaksikielinen. Riittää, että jokaisella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut omalla äidinkielellään.

Vaikka toisen kotimaisen kielen opiskelu onkin monelle hyvä ratkaisu, saattavat monet kuitenkin pitää hyödyllisempänä vaikkapa saksan, venäjän tai kiinan opiskelua.

Valtion ja kuntien virkamiehiltä voidaan tarvittaessa edellyttää molempien kotimaisten kielten hallitsemista, mutta muuten toisen kotimaisen kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi.