PERUSTURVA

Riittävästä ja kansalaisten erilaiset elämänvaiheet huomioonottavasta perusturvasta huolehtiminen kuuluu julkisen vallan perustehtäviin. Nykyisin sosiaaliturvaviidakko koostuu yli 200 erilaisesta tukimuodosta.

Suurin osa kansalaisista ei tunne omia oikeuksiaan järjestelmän monimutkaisuuden ja holhoavuuden vuoksi. Sosiaaliturvan nykytila on kansalaisia eriarvoistava, nöyryyttävä ja tuhlaileva, eikä se juurikaan kannusta omatoimiseen tulonhankintaan.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on pahimmillaan työllistymisen este, sillä työtä vailla olevalle kansalaiselle on usein kannattavampaa tai melkein yhtä kannattavaa pysyä kotona tulonsiirtojen varassa kuin ottaa vastaan ankarasti verotettua työtä.

Liberaalien mielestä taloudellisen perusturvajärjestelmän tulee olla yksinkertainen, kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kannustaa vahvasti omatoimisuuteen mutta kuitenkin tarjota riittävä taloudellinen tuki heikossa asemassa olevalle. Tuki ei saa rajoittaa tai ohjailla yksilön valintoja esim. suosimalla kalliilla asumista tai yksinasumista, kuten se nyt tekee.

PERUSTULO

Perustulo takaisi kaikille vähimmäistoimeentulon. Työikäisille työkykyisille perustulo voi olla hyvin pieni, koska liberaaleilla työmarkkinoilla he saavat kaikki ainakin ajoittain töitä, lähes kaikki halutessaan myös jatkuvia täysipäiväisiä töitä. Työkyvyttömien ja eläkeläisten perustulon tulee olla suurempi. Lisäksi perusturvan tulee kattaa välttämättömät menot kuten terveydenhoidon takaavan terveysvakuutuksen kustannukset (myös välttämättömät lääkkeet) sekä lasten päivähoidon.

Täydentäväksi sosiaaliturvaksi jäävät seuraavat tuet:

* Työkyvyttömät ja eläkeikäiset saisivat työkyvyttömyyden ja iän mukaan lisäperustuloa, koska heitä ei voida vastuuttaa toimeentulostaan. Silti liberaaleilla työmarkkinoilla useimmat eläkeläiset ja lievästi työkyvyttömät pystyisivät saamaan ainakin pienipalkkaisia tai osa-aikaisia töitä ja parantamaan elintasoaan, jos haluaisivat. Työtä tekemättömien työkyvyttömien ja eläkeikäisten asema pysyisi siis suunnilleen nykyisellään, muiden asema paranisi.

Vahvempaa turvaa saisi mm. työeläkevakuutuksin, jotka perustuisivat täysin vakuutuksiin. Kukaan ei tukisi toisen ansiosidonnaista lisätukea, vain (korotettua) perustuloa. Vastaava pätee ansiosidonnaisiin työttömyysvakuutuksiin. Niihin valtio ei puuttuisi mitenkään, ja ne siis tulisivat perustulon päälle kuten muutkin tulot.

Osittaisen työkyvyttömyyden tapauksessa voidaan lisäperustulon saamisen ehdoksi vaatia osallistuminen kuntoutukseen (esim. päihdeongelmissa).

* Lapsilisää – jota lapsista maksettaisiin perustulon sijaan – lisättäisiin etenkin ensimmäisestä lapsesta korvaamaan asumis- ym. tukien poistumista.

* Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäiväraha, sekä suurin piirtein nykyistä vastaavat vanhemmuusetuudet säädettäisiin lailla ja kustannettaisiin veroista. Tällöin äitien työnantajille ei koituisi äitiydestä ylimääräisiä kuluja. Näin poistetaan keinotekoinen tarve pätkiä tai evätä nuorten naisten työtä.

* Palvelusetelit otettaisiin käyttöön niihin kansalaisten peruspalveluihin, joita yhteiskunta tukee. Näitä ovat mm. koulutus, terveyden-, lasten- ja vanhustenhoito sekä vammaishuolto.

* Sosiaalilaina. Valtio takaa kansalaiselle markkinaehtoista lainaa 10 000 euroon asti. Tätä puskuria voi käyttää esim. työttömyyden aikana kunnes hankkii uuden työpaikan tai sopeuttaa asumismenonsa. Silti omat vakuutusratkaisut (esim. nyt jo yleistynyt asuntolainan vakuuttaminen) ovat ensisijaisia.

Opiskelijoille lainan enimmäismäärä olisi suurempi, joskin perustulomallin ansiosta verotus ei nykytapaan pakottaisi opiskelijoita valitsemaan lähes olemattoman ja täysipäiväisen työnteon välillä. He voisivat työskennellä joustavasti, eikä heidän tarvitsisi taktikoida opintotukien takaisinperintöjen kanssa, koska mitään perustulosta erillistä opintotukea ei olisi.

Muut kuin vanhemmuuteen liittyvät ansiosidonnaiset etuudet jätettäisiin yksityisten vakuutusten piiriin. Köyhän siivoojan ei tarvitse tukea hyvätuloisen ahtaajan lisäetuuksia. Ansiosidonnaisten etuuksien muuttuessa markkinaehtoisemmiksi myös monet nykyisistä tuloloukkuongelmista poistuvat.

Harkinnanvarainen toimeentulotuki ja siihen liittyvä byrokratia vähenevät murto-osaan nykyisestä ja liittyvät lähinnä vain sellaisiin suurten terveysmenojen kaltaisiin erikoistapauksiin, joita vakuutus ei kata.

ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Nykyinen eläkejärjestelmä on liian tehoton, monimutkainen ja kannustamaton ja jättää liiaksi väliinputoajia. Kansaneläke on korvattava perustulolla, jossa 60 - 70-vuotiailla on vuosittain kasvava ikäkorotus. Tätä ikäkorotusta ja työeläkettä lukuunottamatta eläkeläisillä olisi täsmälleen sama sosiaaliturva kuin muillakin.

Työeläkkeet on siirrettävä kokonaan yksityisten vakuutusyhtiöiden hoidettaviksi, jotta eläkesäästöt voidaan pitää erillään valtion kassasta. Nykyisen osittaisen rahastoinnin sijasta työeläkkeet rahastoitaisiin jatkossa kokonaan. Eläkkeiden nykyisin rahastoimattoman osuuden kattamiseksi voidaan valtion osakeomistuksia sekä tarvittaessa muuta omaisuutta siirtää eläkevakuutusyhtiöihin.

Työeläkkeen suuruus riippuisi laskennallisesti vain eläkeiästä ja eläkkeensaajan eläkevakuutusyhtiölle työaikanaan maksamista työeläkemaksuista korkoineen. Näin työeläkemaksut muuttuvat omaksi säästämiseksi, jolloin niitä ei enää mielletä työn kannustavuutta vähentäviksi veroiksi. Samalla eläkeläisten työnteon esteet poistuvat, ja moni voi jatkaa työntekoa pidempään esimerkiksi osa-aikaisena.

Eläkkeellä voisi myös ryhtyä aivan uudelle alalle, kuten jo nyt mm. Japanissa ja Yhdysvalloissa usein tehdään. Väestön vanhetessa ja työvoiman vähetessä tällaisesta yrittämisestä tulee tärkeä voimavara. Eläkeiän saisi kuitenkin kukin päättää itse sen mukaan haluaako kerryttää enemmän palkkaa ja eläkemaksuja vai tyytyä pienempiin tuloihin ja nauttia enemmän vapaa-ajasta.

Puolisot voisivat halutessaan tasata työeläkemaksuja toistensa hyväksi, jolloin kotiin jäävä puoliso ei enää joudu taloudellisesti heikompaan asemaan esim. erotilanteessa. Eläkesäästöjen sijoitukset on muutettava tehokkaasti kilpailluksi järjestelmäksi nykyisestä tehottomasta ja niukkatuottoisesta, pienen piirin hallinnoimasta järjestelmästä.

Tämä kaikki koskee myös valtion ja kuntien työntekijöiden eläkkeitä. Näin ihmiset voivat valintansa mukaan maksaa pienempiä eläkemaksuja tai säästää itselleen entistä suurempia eläkkeitä.