ELINKEINO- JA TYÖELÄMÄ

Suomessa 1990-luvulta lähtien vallinnut kestämättömän suuri työttömyysongelma on edelleen ratkaisematta. Sääntely ja verotus tappavat kannattavia ja tarpeellisia yrityksiä korjauspalveluista kyläkauppoihin, ajavat teollisuustyöpaikat ulkomaille ja ovat miltei jo täysin poistaneet vaikeasti työllistyville sopivat apulais- ja palvelutehtävät. Viimeksi mainittu ongelma haittaa myös uraansa aloittavia tai sitä vaihtavia ja siirtolaisia, etenkin kielitaidoltaan heikompia, katkaisten heiltä tikapuiden ensimmäiset askelmat.

Vain menestyvät yritykset ja yritystoiminnan lisääntyminen turvaavat työllisyyden ja hyvinvoinnin. Tämä edellyttää paitsi työn tekemistä houkuttelevammaksi verotusta keventämällä ja tulonsiirtoja järkeistämällä myös työllistävien yritysten tarpeiden ja resurssien parempaa huomioonottamista sekä julkisen sektorin palvelutuotannon avaamista yksityiselle sektorille.

Liberaali ansiotuloverouudistus vähentää painetta kustannuksia kasvattaviin palkankorotuksiin, hidastaa hintojen nousua ja inflaatiota sekä tekee myös pienipalkkaisen työn tekemisen kannattavaksi. Lisäksi kuluttajien lisääntyvä ostovoima toimii kotimarkkinoilla selkeänä piristysruiskeena yritystoiminnalle. Tuloverotuksen keventäminen on siis myös yrittäjien ja yritysten kannalta myönteinen asia.

Työelämän käytäntöjen ja pelisääntöjen on edistettävä työntekijän luottamusta työn teon kannattavuuteen ja palkitsevuuteen sekä työantajan uskoa työn teettämisen kannattavuuteen ja osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Liberaalit esittävät yrittäjien asemaan ja työelämän pelisääntöihin seuraavia parannuksia:

* Yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa on kevennettävä siirtymällä kohti yhden luukun mallia ja sähköistä asiointia kehittämällä.

* Julkisen sektorin tuottamat palvelut pitää pääosin avata yksityisen sektorin avoimelle kilpailulle. Yksityisesti tuotettujen palveluiden käyttöä tulee helpottaa ottamalla palvelusetelit laajempaan käyttöön.

* Valtionyritykset on myytävä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Julkisen vallan tehtäviin ei kuulu toimia yrittäjänä avoimilla markkinoilla ja vääristää kilpailua tukemalla omia, usein yksityisiä kannattamattomampia yrityksiään verovaroin. Sen ei myöskään tule lainsäädännön avulla luoda suljettuja markkinoita, kuten alkoholin jälleenmyyntimonopolia.

* Yritysten maksama kirkollisvero on poistettava ja arvonlisäveroja kevennettävä.

* Työnantajille asetetut, erityisesti työvoimavaltaisia aloja rasittavat sivukustannukset on poistettava ja siirrettävän yleisin verovaroin kustannettaviksi. Tämä helpottaisi erityisesti uusien palveluyritysten perustamista ja vähentäisi työttömyyttä. Sama pätee naisvaltaisten alojen keinotekoisiin kustannuksiin - enää ei pidä kannustaa nuorten naisten syrjintään sälyttämällä äitiysloman kustannukset työnantajalle, vaan ne on rahoitettava julkisista varoista.

* Elinkeinotuet on poistettava, ja niiden sijasta on vähennettävä yrityksiltä ja työntekijöiltä perittäviä veroja.

* Kauppojen, ravintoloiden, apteekkien, pankkien ja muiden liikkeiden aukioloajat tulee vapauttaa sääntelystä. Alkoholin ja itsehoitolääkkeiden myynti päivittäistavarakaupoissa on sallittava, ravintoloiden anniskelulupien mielivaltaisesta harkinnanvaraisuudesta on luovuttava.

* Työntekijän ja työnantajan välillä tulee vallita sopimusvapaus. Työntekijöiden ja työnantajien minimioikeudet pitää kirjata lakiin. Näitä ovat mm. työsuojelun järjestäminen, vuosiloman vähimmäismäärä sekä oikeus äitiys- ja vanhempainlomaan. Muista asioista, kuten palkasta ja työaikajärjestelyistä , sopivat työntekijät ja työnantajat joko suoraan tai valtuuttamiensa työmarkkinajärjestöjen välityksellä. Työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava, sillä sopimusvapauden vallitessa etujärjestöt voivat edustaa vain sellaisia työntekijöitä ja yrityksiä, jotka ovat valtuuttaneet ne edustamaan itseään. Työnantajilta on poistettava velvollisuus kerätä ja tilittää ammattiyhdistysten jäsenmaksut. Täystyöllisyys ja sen tuoma mahdollisuus vaihtaa työnantajaa ovat työntekijän paras suoja.

* Perustuslakiin kirjattu elinkeinovapaus on toteutettava purkamalla elinkeinolupien myöntämismonopolit. Elinkeinolupia (esim. apteekit, vartiointi-liikkeet, autokoulut, henkilö- ja tavaraliikenne kuten taksiautoilu) jaettaessa tulee ainoana perusteena olla hakijan kyky täyttää sellaiset elinkeinon harjoittamisen vaatimukset, joiden puutteet aiheuttaisivat esim. vaaraa.

* Kilpailuvirasto on itsenäistettävä Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudesta riippumattomaksi virastoksi. Kilpailuviraston valvonta pitää laajentaa koskemaan myös julkisen sektorin palvelu- ja hankintamonopolien purkamista sekä työmarkkinoita. Viraston resursseja on lisättävä siinä määrin kuin lisäykset maksavat itsensä kansantaloudellisesti takaisin tehostuneena kilpailuna.

* Maa- ja metsätalous on katsottava yritystoiminnaksi, ja niiden tuista on päästävä asteittain eroon. On purettava vapaata kaupankäyntiä rajoittavat metsänhoidolliset lait ja sanktiot niissä tapauksissa, joissa ne eivät ole tarpeellisia ympäristönsuojelusyistä.

Vanhanaikainen aluepolitiikka suorine yritystukineen on tehotonta ja kallista, joten siitä on vähitellen luovuttava. Sen sijaan mm. työmarkkinoita vapauttamalla luodaan työllistämisen edellytykset myös sinne, missä tuottavuus ei ole yhtä hyvä kuin ruuhka-Suomessa. Näin työntekijä pääsee valitsemaan, pitääkö tärkeimpänä työpaikan sijaintia, alaa, palkkaa, mielekkyyttä, keveyttä tai muita tekijöitä.

Nykyisin monilla aloilla on sallittua tehdä työsopimus vain yleissitovan työehtosopimuksen rajoissa, työntekijän tahdosta riippumatta. Tällöin työntekijä voi joutua turhaan muuttamaan kalliimpien asuinkustannusten ruuhka-Suomeen vaikka tyytyisi mieluummin alempipalkkaiseen työhön läheistensä kotiseudulla.

Suomessa on vallitsevana ongelmana työelämässä vietettyjen ja eläkettä kerryttävien vuosien vähyys verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Syitä tähän löytyy työuran molemmista päistä.

Monilla aloilla työelämään siirrytään keskimäärin 25 - 30-vuotiaana pitkien opiskeluaikojen sekä opiskelupaikan hakemiseen ja ase- tai siviilipalvelukseen käytetyn ajan takia.

Työuran lopulla useimmat suomalaiset haluavat siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhain, ja monissa yrityksissä siihen myös rohkaistaan. Nykyinen työmarkkinasääntely estää työntekijöitä sopimasta haluamaansa työtahtia ja työn luonnetta vastaavia työehtoja.

Yleissitovat minimipalkat tai muut ehdot pakottavat monet puurtamaan itselleen sopimattomissa olosuhteissa saadakseen pitää työpaikkansa, mikä myös tekee työilmapiirin epämiellyttäväksi ja kuluttavaksi sekä työllisyyden epävarmaksi. Ammattiliitot ovat työntekijöiden tärkeitä neuvonantajina, mutta niille ei tule enää antaa määräysvaltaa työntekijöiden tahdon yli.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus päättää itse omasta eläkeiästään sen perusteella, arvostaako enemmän korkeampaa eläkettä vai pidempää eläkeaikaa, mutta eläkejärjestelmän tulisi kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään. Nyt valtio vie kohtuuttoman suuren osan eläkeikäisen työansioista ja näin tekee työnteon kovin kannattamattomaksi.

Työnantajien tulee purkaa turhaa hierarkiaa, huolehtia hyvästä työilmapiiristä, mahdollistaa joustavat työajat sekä palkita kannustavasti.