Hauska huvipuistovertailu

Vihreiden huvipuisto:
Saavun huvipuistoon. Maksan sisäänpääsyn ja puistoveron. Laitteet ovat ilman sähköä, koska ei tuule. Kukkaistutuksia riittää, mutta lähden pois, koska halusin nimenomaan ajaa törmäysautoradalla.

Kommunistinen huvipuisto:
Saavun huvipuistoon ja minut ohjataan jonoon. Jonossa minulle selviää että ilmainen hattara on loppunut ja kaikki laitteet ovat rikki. Jonossa on kuitenkin yhteislaulua ja voin katsella kuvia iloisista ihmisistä.

Demareiden huvipuisto: (tämä on niin sanottu formaattipuisto jota kaikki suurpuolueet kannattavat.)
Saavun huvipuistoon. Maksan sisäänpääsyn ja huvipuistoveron. Näillä maksuilla saan mukaani ilmaisen ohjaajan puistossa käyntiä varten. Maksuilla tarjotaan huvit myös varattomille. Suuntaan heti innoissani törmäysautoradalle. Ohjaajani kertoo minulle kuitenkin, ettei se käy. Radan omistaa ilkeä yrittäjä ja se on siksi kallis. Nämä ovat niin vaikeita asioita, ettei näitä voi itse päättää. Täällä kaikki menevät possujunalla. Se on valtion subventoima ja siksi melkein ilmainen. Huomaan ettei minulla huvipuistoveron jälkeen ole muuhun rahaakaan. Päätän siis mennä possujunaan ja alamme yhdessä täyttää hakemusta. Huomaan, että tähän tarvitsenkin ohjaajan apua. Jono on pitkä, mutta aika kuluu nopeasti papereita täytellessä. Jonossa saan myös opetusta kuinka puistossa toimitaan sekä ohjaaja tarjoaa minulle ilmaista hernekeittoa. Valitettavasti puisto kuitenkin suljetaan ennen kuin pääsen junaan. Ohjaajani kuitenkin lupaa, että ensi kerralla pääsen varmasti kyytiin. Nyt ymmärrän mitä heidän mainoksensa tarkoitti. MINÄ maksan ja HE päättävät. Tuhlasin kaikki rahani kupilliseen hernekeittoa. Lähden kotiin, mutta olen iloinen, ettei naapurinikaan saanut mitään.

Liberaalien huvipuisto:
Saavun puistoon maksettuani sisäänpääsyn ja pienen puistoveron. Verolla tarjotaan pienituloisillekin huvit, joten maksan sen mielelläni. Rahaa jää käytettäväksi kaikkiin laitteisiin. Tuntuu aluksi oudolta, että joudun itse päättämään laitteisiin menosta., juuri tällaisellahan on aina peloteltu. Sitten tulee vielä hattara-, arpajais- ja muut kysymykset. Mitähän tästä tulee. Kokeilen ensin rohkeasti autorataa. Kaikki menee hyvin ja alkaa tuntua ihan luonnolliselta tehdä päätöksiä asioistani. Miksihän näin ei ole aina ollut? Vuoristoradalla tapaan naapurini. Hän on osa-aikatyössä, mutta oli kuulemma saanut sisään tullessaan 500 euroa käytettäväksi, eikä kukaan valvo mihin hän ne käyttää. Menemme vielä yhdessä ravintolaan syömään.

Valitse puistosi 18.03.

Kirjoittanut Harri Mattinen, Uudenmaan ehdokas numerolla 259, Liberaalit R.P. 32 vuotias yrittäjä Pohjois-Espoosta.
Harri Mattisen kotisivut