VEROTUS

Työn verotus - tuloverot, työnantajamaksut ja muut palkkatyöstä maksettavat veroluontoiset maksut - vie pahimmillaan suurimman osan kansalaisen ansiotuloista ja voi saattaa keskituloisenkin toimeentulon tiukoille. Yhdessä sosiaaliturvan kannustamattomuuden kanssa verotus muodostaa pahimman työllistymisen esteen.

Jopa keskipalkkaisen työn vastaanottaminen saattaa olla työttömälle kannattamatonta tai heikosti kannattavaa. Tuottavimpia työntekijöitä verotus karkottaa ulkomaille, ja vähiten tuottavat työt jäävät kokonaan tekemättä, vaikka maassa on paljon joutilasta työvoimaa.

Paitsi suora työn verotus, myös valmiste- ja arvonlisäverot ovat Suomessa Euroopan ankarimpia. Ne yhdessä monia aloja vaivaavan puutteellisen kilpailun kanssa vähentävät merkittävästi palkansaajan ostovoimaa.

Korkea kokonaisveroaste rajoittaa kansalaisten mahdollisuutta järkeviin valintoihin ja estää elintason tehokkaan nostamisen ansiotuloilla. Lisäksi työn ankara verotus tekee palvelut keinotekoisen kalliiksi verrattuna itsetekemiseen.

Liberaalit haluavat yhdistää kohtuullisen verotuksen sekä kansalaisten nykyistä paremman toimeentulon. Tämä on mahdollista, kunhan sosiaaliturvaan luodaan kannustavuutta. Näin saadaan lisää työllisyyttä ja parempaa toimeentuloa, kun työtä kannattaa tarjota, ottaa ja tehdä.

Talouden tehokkuuden ja työllisyyden paraneminen korvaavat osan veroasteen lieventämisestä johtuvasta verotulojen vähenemisestä, ajan mittaan melko suurenkin osan. Lisäksi voidaan julkisen sektorin kustannustaakkaa keventää avaamalla suurin osa palveluista avoimelle kilpailulle sekä poistamalla elinkeinotuet ja ne julkisen vallan tehtävät , joihin sitä ei enää tarvita.

Valtion pääomarakennetta voidaan tehostaa mm. yksityistämällä valtionyhtiöt. Ympäristöhaitoista tulee periä täysimääräinen haittavero, joka mahdollisuuksien mukaan tuloutetaan kärsijöille.

NEGATIIVINEN TULOVERO

Liberaalit vaativat ns. negatiivisen tuloveron mallia.. Siinä noin 1000 - 1500 euron kuukausitulot olisivat verottomia. Rajan ylittävistä tuloista peritään n. 25 - 30 prosentin tasavero. Jos kansalaisen tulot jäävät rajan alle, valtio maksaa tukea n. 25 - 30 % alituksesta.

Käytännössä tämä on yksinkertaisinta toteuttaa siten, että jokainen saa kuukausittain "ennakkoveronpalautuksen" eli perustulon, n. 300 - 400 euroa, mutta toisaalta työnantaja pidättää jokaisesta ansaitusta eurosta tasaveroa n. 25 - 30 %. Rajaveron tasaisuuden ansiosta myös kaikki, mm. taiteilijoita koskevat lait tulojen jaksottamisesta eri vuosille voidaan kumota.

Tavoitteena on pienentää ansiotulovero samaksi kuin pääomatulovero, jolloin rajankäyntiä näiden tulojen välillä ei tarvita ja koko verobyrokratia kohtuullistuu.

* Ansiotuloon sidottu sairausvakuutusmaksu korvataan yksityisestä vakuutusyhtiöstä otettavalla, verovaroin tuettavalla terveysvakuutuksella.

* Kun valtion puuttuminen uskonasioihin lakkaa, myös kirkollisvero häviää. Toki joitakin palveluja saattaa olla halvimmin ostettavissa luterilaisilta seurakunnilta.

* Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu poistuu, koska ansiosidonnainen työttömyysturva tulee vapaaehtoisin vakuutuksin eikä yhteiskunta enää rahoita sitä. Työttömien perusturva on sama kuin muidenkin.

* Eläkevakuutusmaksu pysyy erillisenä, ja sen perusteella rahoitetaan vakuutusluontoisesti ansiosidonnaista työeläkettä, joka tulee kaikille eläkeikäisille maksetun korotetun perustulon lisäksi. Työeläkevakuutusjärjestelmä muutetaan tehokkaammin kilpailutettavaksi ja täysin vakuutusluonteiseksi, jolloin sitä ei enää nykyisessä määrin koeta veroksi. Osa pakollisesta eläkevakuutusmaksusta on mahdollista saada puolison hyväksi - näin perhe voi vapaaehtoisesti korjata epätasaisesta kotityönjaosta koituvia eläkekertymäeroja.

Liberaali verouudistus lieventää tuloverotusta selvästi. Se pienentää erityisesti pienituloisten verotusta, mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Rajaveroasteeksi tulee 25 - 30 prosenttia, eli jokaisesta ansaitusta eurosta jää selvästi suurin osa ansaitsijalle. Nykyisellään pienituloisen työllään ansaitsemasta eurosta jää usein käteen alle kymmenen senttiä, koska sosiaaliturva vähenee lähes palkkatulojen verran.

Tulonhankkimiskulut (esim. työssä tarvittavat välineet) tulee jatkossakin saada vähentää verotuksessa, koska muuten veron määrä voi nousta suureksi todelliseen nettotuloon verrattuna. Liberaalien veronkevennys kuitenkin tekee tilaa tulonhankkimiskulujen nykyistä suuremmalle omavastuulle, minkä seurauksena vain niiden, joilla on poikkeuksellisen suuret tulonhankkimiskulut, kannattaisi ilmoittaa niistä verottajalle ja byrokratia kevenisi sitäkin enemmän.

Perintö- ja lahjavero on poistettava. Vero, joka kohdistuu jo verotettuun omaisuuteen, saattaa pahimmillaan pakottaa kodin myyntiin perheen elättäjän kuollessa ja tekee tyhjäksi ihmisten pyrkimyksen auttaa taloudelliseen ahdinkoon joutunutta esimerkiksi keräyksellä tai talkoilla, on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Lisäksi se vaikeuttaa tarpeettomasti yritysten sukupolvenvaihdoksia jopa kaataen pieniä yrityksiä sekä lisää siten työttömyyttä ja vähentää tulo- ja pääomaverotuottoja.

Varainsiirtovero (entinen leimavero) on poistettava. Se vaikeuttaa asunnonvaihtoja ja on siten osaltaan este työllistymiselle, kun muutto paikkakunnalta toiselle on tehty tarpeettoman kalliiksi. Lisäksi se suosii perusteettomasti pörssissä tehtyä arvopaperikauppa suhteessa sen ulkopuolella tehtyihin kauppoihin. Tällainen kaupantekoa rajoittava verotus ohentaa markkinoita ja heikentää niiden vakautta, mistä on haittaa kaikille osapuolille.

Autoilun verotuksen on määräydyttävä sen aiheuttamien ympäristöhaittojen, ei auton hinnan perusteella. Siksi autovero on korvattava kokonaan polttoaineverolla. Sen tulee olla sitä suurempi, mitä enemmän polttoaine saastuttaa.